Rautatie

Masalan asema vuonna 1960-luvulla. Kuva Helena Väänänen 2017

Senaatti päätti vuonna 1900, että Helsingin ja Karjaan välille tulee rakentaa rautatie, joka tulisi jatkeeksi Turun ja Karjaan välille vuonna 1899 valmistuneelle rautatielle. Rakennustyöt tehtiin vuosien 1901 ja 1902 aikana. Ratapölkkyihin ja asemarakennuksiin käytettiin rautatiehallituksen mailta kaadettua puuta ja teräskiskot tuotiin laivoilla Englannista Suomeen.

Asemarakennusten lisäksi rautatien varrelle rakennettiin myös muita tarpeellisia rakennuksia kuten makasiineja, ratavartijoiden asuntoja ja vesitorneja höyryjunia varten. Rakennusten suunnittelija oli Bruno Granholm, joka toimi rautatiehallituksen pääarkkitehtina vuosina 1892 – 1926. Liikennöinti radalla aloitettiin vuonna 1903. Matka Helsinkiin kesti tunnin, kun hevoskyydillä matkaan oli aiemmin kulunut noin 6 tuntia. Yhteys vaikutti vahvasti asutuksen kehittymiseen radan varrelle.

Porkkalan vuokrakauden aikana 1944 – 1956 junaliikenne ei ensin saanut kulkea alueen läpi, mutta vuonna 1947 läpikulku sallittiin. Kauklahden ja Tähtelän asemien välisen matkan ajaksi kiinnitettiin junavaunuihin ikkunaluukut estämään näköyhteyden alueelle ja myös junan veturi vaihdettiin kokonaan. Vuokra-ajan päätyttyä, 1950-luvun lopussa junat kulkivat vain harvoin, mutta jo 1960 -luvulla kehittyi erilaisia junatyyppejä ja kiskoilla kulki samanaikaisesti höyryvetureita, kiskobusseja ja vuodesta 1969 lähtien myös sähköjunia. Sähköjunayhteys Helsingistä Kirkkonummelle oli maamme ensimmäinen. Posti julkaisi erikoisleiman tämän kunniaksi.

Raideliikenteen lisäksi myös tieyhteydet laajenivat 1960-luvulla. 1930-luvulla rakennettua Jorvaksentietä jatkettiin Munkinmäelle Kirkkonummen keskustaan asti ja kehätie Espoon Bembölestä Jorvakseen valmistui.